Tuskan aikaan pääsin tapaamaan ensimmäistä kertaa ihanan "
Nokke kokkaa!"- blogin Nooran. Kiitoksia vuan mukavista illoista, muruseni! ^^
Ruokabloggaajat
Tuska, ja tuskan ruoat olivat kyllä kieltämättä hyviä. Eivät aivan gourmet-tasoa, mutta hyviä siitä huolimatta. Tuskan aikaan jouduttiin elämään pääosin öisien grillien pöperöillä, mutta päiväsaikaan ehdittiin onneksi piipahtamaan myös parissa snägäriä paremmassa Restaurantissa. Ruokailimme Restaurant Carlito'sissa ja Kolme Seppää- Ravintolassa.
"Carlito´sin pizzat syntyvät huolella paistetun rapean pohjan päälle.
Käytämme aina meillä tehtyjä pizzakastikkeita sekä laadukkaita ja kokonaisuteen sopivia
täytteitä ja juustoja. Pizzat viimeistelemme tuoreyrtein."
// lainaus ruokalistasta
.. Ravintola on sisustuksellisesti viihtyisä, ja Carlitosin ilmapiiri on miellyttävän rauhallinen.
Hinta-laatusuhde on pizzoissa suurinpiirtein kohdallaan, vaikkakin hinnoissa on edelleen jonkin verran ilmaa.

"armoton ruokakriitikko".. or maybe not.
Kävimme Carlitosissa syömässä kahtena päivänä.
Varsinaisista lautasannoksina tarjoiltavista ruoista miulla ei ole älyttömän hyvää sanottavaa. Koska haluan olla rehellinen, koin saavani pizzan ostamisesta enemmän vastiketta rahoilleni, kuin tavallisesta lautasannoksesta. Tilasin "
Grillattuja portobello-sieniä, pestoa, pinaattia ja mascarponerisottoa". Annos oli pienehkö. Ainut isohko miinus oli risoton valtava suolamäärä. Vaikka olen itsekin erittäin suolaisen ruoan ystävä, tuo risotto kiikkui syömäkelpoisen ja kelvottoman rajoilla. Ronski suolankäyttöhän on tiedostetusti meille kokeille oikea ammattitauti. Jos risottoon laittaa pestoa, kannattaa oikeasti varoa suolan kanssa. Pesto on itsessään (parmesaanin takia) jo melkoisen suolaista. Ravintola toimi kuitenkin asiallisesti, ja huomioi valitukseni. Sain risotosta hyvitykset, eli kokonaisuudessaan Carlitosista jäi hyvät mielikuvat.
Toisena päivänä söin itse
Pizza Verduran (parsaa, latva-artisokkaa, kevätsipulia, chevreä, mozzarellaa, tuoretomaattikastiketta, tuoretta rucolaa). Koska en itse vuohenjuustosta suuremmin välitä, vaihdoin juuston aurinkokuivattuihin tomaatteihin. Hintaansa nähden tämä kasvispizza oli todella hyvä valinta. Täytteitä oli reilusti, ja parsan suurena ystävänä tykkäsin niistä pizzassa. Kanssaruokailijani söi Pizza Piccanten, joka oli kuulemani mukaan herkullista.

Tällä kertaa pizzassa oli sopivasti täytettä, isohkoina paloina.
Talon oma "Jenni Silvennoinen" - siideri herätti lähinnä hilpeyttä.
Koskaan en ole ko. henkilöstä kuullutkaan, mutta siideri oli makunsa puolesta ihan kelvollista. Jopa melkeimpä hyvää. Ei liian makeaa.
Suoraan sanottuna odotan jo sitä hetkeä, jona Johanna Tukiaisen oma bilesiideri lanseerataan.
Toinen ravintolavalintamme, Kolme Seppää, sai ainakin miun puolelta hyvät pisteet. Sisustus oli viihtyisä ja ravintolassa soiva musiikki sopi moderniin imagoon mainiosti.
"Kolme Seppää on kaupunkilainen kohtaamispaikka, jossa tavataan töiden jälkeen, nautitaan pitkistä illallisista tai poiketaan ostosten lomassa. Ravintola, baari ja terassi muodostavat virkistävän keitaan kaupunkielämän kuhisevan hyörinän keskelle."
// Lainaus nettisivuilta,
http://www.rafla.fi/kolmeseppaa/fi/Nautiskelimme Kolmessa Sepässä alkuruoat ja pääruoat. Jälkkärit jätettiin tällä kertaa väliin lievästi krapuloittavan olon takia. Miulle ei mikään erikoisen makea darrassa uppoa, suolainen sitäkin paremmin. :D

Otin alkuun
Antipaston, eli " parmankinkkua, parmesan-rucolasalaattia, mozzarellaa, grillattuja kasviksia, herkkusieniä, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja".
Muita kutkuttavia kasvissyöjille soveltuvia alkuruokia en listalta spotannut, vuohenjuusto-omelettia lukuunottamatta. Antipasti oli hyvää ilman kinkkuakin. Raikas ja hyvä alkuruoka, hintakin ihan kohtuullinen. 13,71€.

Ruokailija number 2 tilasi alkuruoaksi
Carpacciota, eli "häränlihacarpaccio, parmesan dressing ja balsamicoa". Carpaccio on mielestäni yksi mielenkiintoisimmista alkuruoista. Carpaccio on yleensä kypsentämätöntä naudanlihaa, joka on leikattu ohuenohuiksi siivuiksi.

On kyllä pakko todeta, että join elämäni parhaan
Mojiton Kolmessa Sepässä. Taivaallisen hyvää. Passionhedelmämojitossa oli reilusti makua, ja juuri sopivasti makeutta. Reilusti jäitä, tuoretta minttua, limeä... Herkullista.

Pääruokana nautiskelin jälleen kerran risottoa. Kasvisruokavaihtoehtoja ravintoloista löytyy tiedostetusti äärettömän vähän, ja tässäkin ravintolassa tarjonta rajottuu lähinnä pizzojen ja risoton välille. Sad but true.
Risotto porcini, täyteläistä tattirisottoa ja punaviinikastiketta.
Risotto oli makunsa puolesta todella herkullista. Listan lupauksen mukaan taatusti täyteläistä kyllä, juustoa ehkä melkeimpä liikaa. Koska mie olen todella tarkka ruokien koostumuksen suhteen (juontaa juurensa varmasti kansainvälisiin ruoanlaittokilpailuihin), oli risotto hieman löysähköä. Jos risottoa oltaisiin keitetty enempi kasaan, olisi koostumuskin ollut lähestulkoon täydellinen. Risottohan syödään useimmiten haarukalla, joten on sen myös pysyttävä haarukassa. Lusikoitava risotto onkin sitten asia erikseen. Punaviinikastike oli makunsa puolesta aikalailla tyypillinen ja maukas.

Kun vertaa annoskokoa, tämä lihaisan ruoan ystävän syömä pasta oli lähestulkoon kaksi kertaa suurempi. Ja taas kasvissyöjä jää nälkäiseksi.
Linguine Cremolata sisälsi linguine-pastaa, äyriäisiä ja hummerivaahtoa.

ARMOTONTA lonkeropornoa
Annoksen sisältämästä minimustekalasta oli pakko ottaa lähikuva. Luikerot eivät ole välttämättä krapulassa sitä miellyttävintä ruokaa(?) :D Onhan tuo mustekala toisaalta ihan söpö.
~~~~~~~~
HUOM! Arvonta on käynnissä vielä muutamia päiviä!
Arvonta suoritetaan 11.7.2010Päätön ruokakriitikko kuittaa ja jatkaa sienirisoton kokkaamista.